Antakaa ihmisten elää

Tänään oikeus jätti voimaan Aleksei Navalnyin tuomion: yhdeksän vuotta kovan kurin leiriä. Julkaisemme kokonaisuudessaan litteroituna Navalnyin viimeisen puheenvuoron oikeudessa.

– Kiitos paljon, hyvät oikeuden jäsenet. Aiotteko keskeyttää minut? Haluaisin tarkentaa asian, koska yleensä viimeistä puheenvuoroani keskeytellään. Enkö kuule teitä vai oletteko vaiti?

– Aleksei Anatoljevitš, kuuntelemme tarkasti, mitä sanotte.

– Kiitos paljon. Viime oikeudenkäynnissä sanoin jo, etten halua enää käyttää viimeisiä puheenvuoroja. Olen aivan kyllästynyt niihin. Suurin piirtein näin arvelinkin käyvän: 17 tammikuuta palasin Moskovaan, minut vangittiin heti ja siitä asti olen puhunut. Tämä on kuudes tai seitsemäs viimeinen puheenvuoroni. Kaikki on muuttunut jo vähän koomiseksi. Vaikka tietenkin tämä kuvaa erittäin hyvin sitä, mitä maassamme tapahtuu. Silti on hullua, että ihminen pitää puolentoista vuoden aikana seitsemän viimeistä puheenvuoroa oikeudessa. Mutta viimeisimmän viimeisen puheeni aikana tapahtui asia, joka on innostanut minua kovasti. Se todistaa, että viimeisiä puheenvuoroja täytyy kuitenkin käyttää.

Miten oikeuden istunto oli järjestetty? Täällä minun vankilapahasessani oli sali. Tässä istuivat tuomari, puolustusasianajajat, syyttäjä ja oikeuden tekninen asiantuntija. Juttu, temppu, oli siinä. Ymmärrättehän? Te kaikki olette hyvin viekkaita, ja teidän vallankäyttönne on hyvin ovelaa ja nokkelaa. Päivänä, jona pidin viimeisen puheenvuoroni, oikeudessa ei ollut teknistä asiantuntijaa. Mutta majurimme, joka hoitelee täällä kaikenlaisia teknisiä roskahommia, oli puettu siviilivaatteisiin ja pantu istumaan oikeuden teknisen sihteerin paikalle. Mitä hän teki? Joka kerta, kun lausuin sanan ”sota”, hän painoi nappia. Näin sen. Näytölle eteeni syttyi valo: yliviivattu punainen mikrofoni, koska mikrofoni oli suljettu. Hän istui hyvin tyytyväisen näköisenä, ja tuomari oli tyytyväinen. Koko järjestelmänne oli kamalan tyytyväinen siihen, että teillä on nappi ja voitte painaa sitä. Yleisö, toimittajat eivätkä ketkään muutkaan kuule, mitä lausun ”sota”-sanan jälkeen.

Tietenkin tämä raivostutti minua. Olin suunnitellut, mitä sanon, puhuin tärkeistä asioista, ja pam: virnuiltiin ja painettiin nappia, eikä ääneni kuulunut. Totta kai raivostutti. Mutta mikä minua innosti? Mietin ja ymmärsin myöhemmin. Teillä on kaikki: teillä on valta. Olette kaapanneet vallan maassa. Teillä on televisio, kaikki lahjotut toimittajat. Teillä on kaikki, mutta pelkäätte, että joku vanki sanoo teille jotakin. Pelkäätte niin kovasti, että määräsitte siviilivaatteisiin puetun työntekijän painelemaan nappia. Pelkäätte niin paljon näitä sanoja, yleensäkin totuuden sanoja, että tietenkin ne pitää lausua. Kehotan jatkuvasti kaikkia toimimaan näin ja mahdollisuuksieni mukaan teen itsekin jotain.

Huomautus kunnianarvoisesta tuomioistuimestanne: Minulla ei ole mitään teitä vastaan henkilökohtaisesti. En tunne teitä. On täysin mahdollista, että olette hyviä ihmisiä, suhtaudutte hienosti lapsiin ja todennäköisesti olette saaneet erinomaisia arvosanoja korkeakouluissa varsinkin prosessioikeudesta. Kun sanon ”te”, osoitan tietenkin sanani oikeudelle mutta tarkoitan koko valtakoneistoa: Putinia ja hänen turvallisuusneuvostoaan, joka muodostuu vanhoista sekopäistä, valtakunnanduumaa, jossa istuu pelkkiä varkaita, federaation neuvostoa, jossa on vain vanhoja rosvoja, kaikkea vallankäyttöänne. Tehän langetatte minulle tuomion Venäjän federaation nimissä. Kun puhuttelen teitä, lausun sanani Venäjän federaatiolle, jossa varkaat, huijarit ja tietenkin tänä aikana murhaajat ovat anastaneet vallan.

Tuomiossa katsotaan, että olen halventanut oikeutta, en ole kunnioittanut sitä. Ymmärrätte itse erinomaisesti, ettei Venäjällä kukaan kunnioita tuomioistuinta. Se on periaatteessa elin, jota ei kunnioiteta hitustakaan missään. Sitä todella pelätään, koska jotkut mustakaavut voivat täysin laittomasti määrätä ihmisen ristikon taa. Näin on käynyt minulle ja monille muille. Siksi sitä pelätään. Mutta kukaan ei kunnioita venäläistä oikeutta, enkä minä todellakaan kunnioita sitä.

Pykälä oikeuden halventamisesta ei ole tieteellinen tapa tarkastella asiaa. Jos olisi olemassa pykälä oikeuden ja näiden vallanpitäjien halveksimisesta, se sopisi erinomaisesti kohdalleni, koska halveksin tuomioistuinta, halveksin järjestelmäänne, halveksin vallankäyttöänne. En pelkää tätä järjestelmää. Minusta tuntuu, että juuri se on rikokseni teidän silmissänne. En pelkää tätä järjestelmää. En tietenkään halua istua häkissä sen sijaan, että tekisin hyödyllisiä asioita ja katselisin, kuinka lapseni kasvavat. Mutta ihmiselle ei ole annettu elämää siksi, että hän pelkäisi tärähtänyttä bunkkeripappaa ja tämän rakentamaa järjestelmää. Siksi en pelkää teitä! Ja kehotan taaskin myös kaikkia muita olemaan pelkäämättä. Mitä teille lopultakin voidaan tehdä? Panna häkkiin. Järjestelmänne kestää pelon varassa. Siksi teitä ei saa pelätä. Jos pelkää, syyllistyy rikokseen omaa tulevaisuuttaan, lapsiaan ja kansaansa vastaan.

Siksi nyt on tärkeätä – –. Kun avaan television, minulle näytetään, kuinka joku siellä tappaa venäläisiä, sortaa venäläisiä tai tekee vielä jotain venäläisille. Juuri te, teidän järjestelmänne, Putininne ja virkamiehenne olette nyt Venäjän vihollisia, Venäjän kansan pettureita ja tappajia sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Viime vuosina kukaan ei ole tappanut niin paljon venäläisiä kuin teidän Putininne.

–Aleksei Anatoljevitš, pyydän palaamaan oikeudenkäynnin aiheeseen. Muutosta on haettu Lefortovon piirioikeuden päätökseen.

– Juuri niin olen tehnytkin. Siksi olen pyrkinyt täsmentämään: älkää ruvetko napiksi, jolla suuni yritetään tukkia. Rikosprosessilaki ei määrää, mitä sanon viimeisessä puheenvuorossani. Puhun oikeudesta, tuomiosta ja sen perusteista enkä vain oman tuomioni syistä – järjettömistä perusteista, joilla kaltaisiani tuomitaan.

Jos haluatte päästä lähemmäs asiaa, niin hyvä on, puhutaan siitä. Teitä ei miellytä, kun puhun sodasta. Silloinpa käytän tätä nyt käynnissä olevaa sotaa oikeudenkäyntienne ja oikeusprosessienne metaforana. Sota on sata kertaa tärkeämpi asia kuin tuomioni. Tämä sota, kuten oikeudenkäyntinne, on kokonaan, sataprosenttisesti rakennettu valheelle, huippuröyhkeälle valheelle. Ei ole sanaakaan totuutta, ei yhtäkään sanaa. Kuten tuomiossa sanakaan ei ole totta, samoin käydään tätä sotaa. Minähän katson täällä päivät pitkät televisiota. Se on itse asiassa tärkeä osa rangaistusta: pitää katsoa koko ajan televisiota. Muutamia kuukausia sitten kolme kuukautta yhtä soittoa joka reportaasissa ja uutispätkässä ja -lähetyksessä sanottiin: Pötypuhetta, että lähettäisimme joukkoja Ukrainaan! Ei se ole mahdollista! Amerikkalaiset valehtelevat.

– Aleksei Anatoljevitš, oikeuskäsittelyn aihe on Moskovan kaupungin Lefortovon piirioikeuden 22. maaliskuuta antama tuomio. Kuuntelemme eriävää mielipidettänne, joka koskee Moskovan Lefortovon piirioikeuden tekemää päätöstä.

– Juuri niin, te vain jo, ymmärrätte – –. Tämä on kuitenkin puhe oikeudessa. Katsokaa, teillä roikkuu siellä sedän kuva, jos katsotte oikealle puolelle seinälle. Minä en saa selvää, kuka se on. Varmaan arvostettu lakimies. Mikäli muistan, koska istuin silloin ”akvaariossa”. Myös vasemmalla riippuu joidenkin tunnettujen ihmisten kuvia. Pääasiassa he ovat hankkineet maineensa esiintymällä oikeudessa, puhumalla tärkeistä asioista eikä vain hölpöttämällä mikrofoniin. Teen nyt juuri sitä samaa. Pidän puhetta oikeudessanne ja todellakin käytän sotaa tuomioni metaforana. Vaikka käytän jotain suurta kuvaamaan jotain pientä. Senhän voisi tehdä toisin päin. Siksi pyydän, vaikka pelkäättekin hurjasti, että sanon jotain pahaa, älkää kuitenkaan käyttäkö sitä nappia. Valittakaa puheistani hänelle, joka on antanut teille tämän tehtävän. Voitte vain pysäyttää minut ja vaientaa äänen, mutta aion – – sanon kaiken, minkä olen aikonut sanoa.

Kuukausia valehdeltiin, kuukausia. Ja sitten naps ja lähetettiin joukot Ukrainaan ja unohdettiin kaikki, mitä oli sanottu. Ymmärrättekö? Kultakalan muisti. Ja teidän valtakoneistonne yrittää toimia niin, että koko väestömme ja kansamme olisivat kuin kultakalat muun muassa oikeuskäsittelyjen ja lakien suhteen. Muutatte niitä joka päivä. Jotta unohdettaisiin esimerkiksi laki, joka kielsi minua osallistumasta vaaleihin, Navalnyi-laki. Kaikki on täyttä valhetta. Kaikki tuomiossa esitetyt asiat ovat samanlaista valheellista roskaa kuin ne, joita sodanlietsojat käyttävät tai päinvastoin. Kun kuulen televisiosta Natosta, tekee mieli hekotella, koska en ole kultakala. Muistan, kuinka vuonna 2013 Uljanovskiin oltiin avaamassa Naton siirtokuormauskeskusta. Uljanovskin kuvernööri kertoi, että on hyvä, kun avataan Naton yksikkö Afganistanissa tehtävää työtä varten. Hienoa, kun tulee työpaikkoja. Nato on hyvin ystävällismielinen liitto. Tiedättekö, kuka vielä puhui erittäin vahvasti Naton keskuksen puolesta? Dmitri Olegovitš Rogozin. Tunnetteko sellaisen henkilön? Nyt nämä ihmiset yrittävät todistaa meille, että meidän täytyy järjestää verilöyly pitääksemme puolemme Natoa vastaan. Samaan aikaan Suomi ja Ruotsi ovat liittymässä Natoon. Tämä on jo jotain jonninjoutavaa. Puhun asiasta, koska se määrittelee hyvin vahvasti, mitä Venäjällä tapahtuu, muun muassa oikeuslaitoksessa. Joka tuomioistuimessa valehdellaan röyhkeästi. Ei piitata siitä, mitä eilen on sanottu. Naps vain aivan kuin ei olisi mitään puhuttukaan. Te kaikki teette jatkuvasti ilmassa 180 asteen käännöstä. Meidän valtakoneistomme, tuomioistuimemme ja Putinimme siksakkaavat ilmassa, koska on joka kerta käännettävä takkia, jotta ihmiset unohtaisivat, mitä on äsken valehdeltu.

– Aleksei Anatoljevitš, meillä on oikeuskäsittelyn aiheena Moskovan Lefortovon oikeuden päätös. Kuuntelemme viimeisessä puheenvuorossa näkemystänne eriävästä mielipiteestänne, joka koskee Moskovan kaupungin Lefortovon piirioikeuden päätöstä tuomiostanne. Palatkaa oikeuskäsittelyn aiheeseen muutoksenhakujärjestyksessä.

– Käsittelymme aihe on todellakin Lefortovon oikeuden antama tuomio ja syyt, joiden vuoksi tällainen päätös on tehty. Tiedätte erinomaisen hyvin, miksi oikeudenkäyntinne pidetään tai sitä ei pidetä. Syy on se, että Venäjällä ovat nyt vallassa mielipuoliset, rikkaat ihmiset, jotka ovat muun muassa ruvenneet sotimaan muun muassa järjestääkseen oikeuskäsittelyjä vankiloissa, koska sota-aikana kukaan ei enää näitä asioita huomaa. Siksi, arvoisat oikeuden jäsenet, ammatissanne on hyviä puolia: koskemattomuus, suuri palkka ja asunto Moskovassa. Varmaankin työssänne on myös joitain haittoja. Esimerkiksi jos arpa on langettanut teille niin onnettoman osan, että julistatte tuomioni. Joudutte kuuntelemaan minua. Suokaa anteeksi. Jos ette halua kuunnella , voitte vain vaientaa ääneni ja tehdä sillä tavoin jälleen yhden prosessioikeuden virheen. Kestäkää vielä vähäsen.

Haluan sanoa, että oikeuskäsittelynne, muun muassa minua koskevat, ovat mielettömiä. Mitä tahdotte niillä saavuttaa? Haluatteko saada jotain hallintaanne? Pääsette todellakin lyhyeksi ajaksi valvonta-asemaan. Haluatteko pysäyttää kehityksen Venäjällä? Haluatteko taistella tulevaa sukupolvea vastaan? Mitä haluatte tehdä? Jonkin aikaa voitte pelotella joitakuita. Eittämättä saatatte nyt joukon ihmisiä puille paljaille. Pilaatte monien elämän. Mutta kaikkiaan se, mitä teikäläiset tekevät, on mielettömyyttä. Se on vain historiallista hölynpölyä. Ja te kaikki kärsitte ehdottomasti historiallisen tappion. Te kärsitte historiallisen tappion tässä typerässä sodassa, jonka olette aloittaneet, jonka teidän Putininne on aloittanut. Tappio tulee, koska sodalla ei ole tarkoitusta eikä siinä ole järkeä.

Yleensäkin on käsittämätöntä, miksi käytte sitä. Miksi me käymme tätä sotaa? Pakottaaksemme ukrainalaiset tekemään mitä? Otimme nelikymmenmiljoonaisen kansan ja julistimme: ”He ovat natseja!” Rupesimme pommittamaan heitä. Mitä heidän pitäisi tehdä, jotta heidät jätettäisiin rauhaan? Kuvitelkaapa seuraava tilanne: Harkovin kaupungissa asuu mies, vaikkapa jopa tuomari. Se on valtava kaupunki, miljoonakaupunki. Hän elelee suuressa kaupungissa ja tekee hienoa työtä tuomarina. Hän on lähdössä aamulla viemään lapsen päiväkotiin ja sitten käsittelemään jonkun asiaa oikeudessa. Eräänä kauniina päivänä, esimerkiksi 24. helmikuuta, hänet julistetaan natsiksi. Hänen kotiinsa lentää raketti ja tappaa hänen lapsensa. Hän juoksee kuin mielipuoli eikä käsitä, mitä pitäisi tehdä, että te ja teidän järjestelmänne antaisitte hänen olla rauhassa. Olen ehdottomasti valmis istumaan täällä vankilassa todistaakseni koko maailmalle ja itselleni kaikkein tärkeimmän: kaikki Venäjällä eivät ole tärähtäneitä, epänormaaleja kieroutuneita verenimijöitä, jotka käsittämättömästä syystä tappavat ihmisiä ja tuhoutuvat itse. Tiedättehän, että täällä Vladimirin alueella – –.

–Aleksei Anatoljevitš, joudumme palauttamaan teidät oikeuskäsittelyn aiheeseen ja muistuttamaan, että kuuntelemme perustelujanne eriävästä mielipiteestänne, joka koskee oikeuden 22. maaliskuuta 2022 tekemää päätöstä. Teidät on tuomittu ja toimintanne on todettu täyttävän neljä rikoksen tunnusmerkkiä. Näistä rikoksista on säädetty Venäjän federaation rikoslain 159. pykälän 4. momentissa ja Venäjän federaation rikoslain pykälässä 297. Palatkaa niihin näkökantoihin oikeuden päätöksessä, joista olette eri mieltä.

–Arvoisat oikeuden jäsenet, suurkiitos tästä viisaasta huomautuksesta. Ymmärrättehän, että olen tavallinen ihminen. En ole tuomari, jolle asiat ovat hyvin loogisia ja oikeassa järjestyksessä. Olen puhunut siitä, mistä olen halunnut sanoa mielipiteeni, tuomiostani, käsityskykyni rajoissa. Käsityskykyni siis määrää, mitä sanon. Puhun, niin kuin pystyn. ”Älkää ampuko pianistia. Hän soittaa, niin kuin pystyy.” Niin on tässäkin tilanteessa. Minulle on todella tärkeää sanoa täällä ja selittää oikeudelle, että meidän maassamme on rikottu kaikki, myös oikeuslaitos, tasan sen takia, että voi aloittaa tällaisia sotia. Näissä sodissa tapamme luonnollisestikin viattomia ihmisiä käsittämättömästä syystä. Samalla tuhoamme Venäjän kansan. Kuten jo sanoin, Vladimirin alueelta, jossa olen vankilassa, on kaatunut Venäjän kansalliskaartin koko päällystö, neljä everstiä. He ovat vainajina. Tätä salaillaan, ja samaan aikaan aivan kaikki tietävät asiasta. Miksi heidät on tapettu? Koska yksi hullu on iskenyt kyntensä Ukrainaan. Käsittämätöntä, mitä hän haluaa tehdä. En tiedä, mitä hän haluaa sille tehdä. Ja tämä mielipuolinen varas on ottanut palvelukseensa sairaan miehen, joka komentaa kansalliskaartia. Eivätkä nämä muuten ole minun sanojani. Ne ovat presidentin turvallisuuspalvelun entisen päällikön Koržakovin sanoja. Hän on luonnehtinut armeijan kenraalia Zolotovia näin: ”En voi nimittää häntä debiiliksi, koska hän on imbesilli.” Ja kun yksi varas palkkaa imbesillin käydäkseen sotaa – –. He kyllä tappavat paljon ihmisiä tässä sodassa, mutta siellä heidät itsensä tapetaan kaikki.

– Aleksei Anatoljevitš, haluaisimme kuitenkin kuulla viimeisen sananne Moskovan kaupungin Lefortovon piirioikeuden antamasta tuomiosta. Pyydän teitä vielä kerran palaamaan käsittelyn aiheeseen tässä oikeuden istunnossa.

– Teidän kunnianarvoisuutenne. Ei minua tarvitse edes pyytää. En vain palaa – –. Käsittelyn aihe on tämä ristikko kirjaimellisessa merkityksessä. Joko minä olen takertunut siihen tai minut on – –.

– Aleksei Anatoljevitš, teidät on tuomittu ja toimintanne on todettu täyttävän neljä rikoksen tunnusmerkkiä. Näistä rikoksista on säädetty Venäjän federaation rikoslain 159. pykälän 4. momentissa ja Venäjän federaation rikoslain pykälässä 297.

– Venäjän federaation rikoslain pykälää 159 sovelletaan tulevaisuudessa useasti niihin henkilöihin, joista olen puhunut. Niin kuin muitakin eri pykäliä. Koska juuri varastaakseen, huijatakseen, ryövätäkseen ja tappaakseen nämä ihmiset pitävät vankiloissa sellaisia kuin minä. Juuri siksi kaikkea tätä tapahtuu, teidän kunnianarvoisuutenne. Katsokaapa, palataan kysymykseen pykälästä 159. Asia varmaan kiinnostaa teitä. Kerran vaaditte mielipidettäni pykälästä 159. Ajattelin sitä jatkuvasti. Tiedättekö milloin? 9. toukokuuta. 9. toukokuuta vangit istuivat huoneessa hyvin juhlallisesti, kuten asiaan kuului – –. Meille näytettiin paraatia. Ja paraatissa ajoi Armata-tankki. Meille sanottiin jälleen, että Armata-tankki on paras ja Venäjän joukot ovat siellä – –. Ajattelin, että nyt on vuosi 22 ja katselen Armata-tankkia. Katselin Armata-tankkia vuonna 21, vuonna 20, vuonna 19, vuonna 18, vuonna 17, vuonna 16. Minusta tuntuu, että sitä on näytetty meille vuodesta 15 lähtien. Mutta jostain syystä sodassa näen enimmäkseen T-72-panssarivaunuja ja vähän nykyaikaisempia, mutta mitään Armataan päinkään ei ole. Niin, pykälä 159: ehkä siksi, että ylipäällikkömme on varas ja hullu, puolustusministerimme on varas ja pr-mies – –.

– Aleksei Anatoljevitš, 22. maaliskuuta Moskovan kaupungin Lefortovon piirioikeus langetti teille tuomion kavallustoimista ja kunnian loukkaamisesta. Pyydän palaamaan käsittelyn aiheeseen muutoksenhakuoikeudessa. Ette ole vielä lausunut meille yhtäkään konkreettista perustelua, miksi olette eri mieltä Moskovan kaupungin Lefortovon piirioikeuden antamasta tuomiosta. Puolustuksenne esiintyi hyvin täsmällisesti, toi esiin kaikki perustelumme. Haluaisimme kuulla teidän välittömän näkökantanne siihen oikeuden päätökseen, jota valitus koskee.

– Teidän kunnianarvoisuutenne, asianajajani ovat vapaudessa. Siksi he esiintyvät hyvin täsmällisesti. Minä olen vain vanki ristikon takana. Siksi en kykene puhumaan täsmällisesti. Esiinnyn niin kuin pystyn. Minulla on vähän sanottavaa jäljellä, mutta asiat ovat tärkeitä. Tärkeää on se, että Lefortovon oikeuden päätös on annettu Venäjän federaation nimissä. Se on annettu niin, että vallan ovat kaapanneet ihmiset, jotka ovat vuosien mittaan valehdelleet meille esimerkiksi aseistuksen muodoista. He käyvät sotia, tappavat toisia ihmisiä ja omiaan. He ovat järjestäneet verilöylyn venäläisille ja ukrainalaisille. Tästä kaikesta ovat seuranneet nämä oikeuskäsittelyt kuten minun juttuni. Niitä tulee suunnaton määrä, ja haluan, että ne päättyvät. Jos voin puheellani tehdä edes jotain, että edes joku vakuuttuisi, tehdä edes jotain tämän kaiken lopettamiseksi, niin puhun jatkossakin näistä asioista.

Olen jo lähellä puheeni loppua. Älkää pysäyttäkö minua enää. Arvoisat oikeuden jäsenet, katselen teitä ja teidän hahmossanne näen ilmauksen ”Venäjän federaation nimissä”. Putin, Tšemezov, Šoigu, kaikki nuo Golikovit, Hristenkot, kaikki, joista olemme tehneet selvityksiä. He kaikki ovat edessäni teidän hahmossanne. Ja haluan sanoa yhden asian: ilman teitä olisi hyvä olla! Kuinka upeaa maassamme olisi elää, jos teitä ei olisi. Ensi kertaa satoihin vuosiin meillä ei olisi vihollisia eikä sotaa. Kaikki olisi normaalia. Olisi valtamerellinen rahaa ja hurjan paljon öljyä. Kaasu olisi arvokasta. Ilman teitä Venäjä on erinomainen, rikas maa. Siksi haluaisin, ettei teitä kaikkia olisi olemassa ja että Venäjän ideologia – –. Ideologia on mahtipontinen sana. Että sääntönämme olisi ”elä ja anna toisten elää”. Jotta kaikki jättäisivät kaikki ihmiset rauhaan, jotta jättäisimme Ukrainan ja kaikki muutkin rauhaan, jotta te tuomarit jättäisitte tavalliset kansalaiset rauhaan, jotta kansalliskaarti hoitaisi oikeita asioita, jotta Liittovaltion rangaistusten täytäntöönpanopalvelun työntekijät vartioisivat todellakin rikollisia eivätkä poliittisia vankeja, jotta poliisi tutkisi rikoksia eikä jahtaisi ihmisiä tykkäyksien takia, jotta teitä ei olisi ja kaikki antaisivat toistensa olla rauhassa. Silloin me kaikki eläisimme lopultakin hyvin.

Mutta toistaiseksi te olette olemassa. Tietenkin teitä koskee osuvin lainaus kuuluisimmasta kirjasta. Sitä käytetään nyt jatkuvasti ja on käytetty usein samanlaisissa tilanteissa vuosia ennen tätä: ” – – nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta.” Mielenkiintoista. Juuri nyt näen teistä, vallastanne, ettei tämä edes kosketa teitä. Kun kuulette tämän lauseen, ymmärrätte, että olette pahan valta ja nyt on teidän aikanne. Mutta ette ole ollenkaan huolissanne. Päinvastoin se innoittaa teitä: ”Kyllä, me olemme pimeyden valta. Olemme kaikkein kovimpia. Tämä on meidän aikamme.” Teissä on olennaisinta juuri se, että olette pahantekijöitä. Te ymmärrätte tämän ja hurmioidutte siitä. Mutta haluan sanoa, ettei teidän aikanne tietenkään jatku ainaisesti. Se menee ohi. Kun te kaikki palatte helvetin tulessa, isoisänne viskovat puita rovioonne. He eivät olisi halunneet, että käytätte heidän kuviaan käydäksenne uusia sotia 2000-luvulla. Tässä puolestani kaikki, kiitos.

Julkaistu sivulla https://navalny.com 24.5.2022

Suomentanut Päivi Kremenenko