Vankila vankilassa

Ensimmäisinä päivinä, kun minut oli siirretty vankileirille, luokseni tuli kaukasialainen mies. Hän tarttui tilaisuuteen seisoessani yksin ulkoiluaitauksen kaukaisessa nurkassa. Mies oli iäkäs. Nimilapussa luki Nariman Osmanov


– Oletko Dagestanista? kysyin. 


– Melkein, hän myhäili. – Avaari Azerbaidžanista. 


Mies kääntyi selin ja lähti kulkemaan poispäin kuin keskustelu olisi päättynyt. Hän katsoi toisaalle ja sanoi aivan vakoilufilmien tapaan:


– Sinun ympärilläsi on pelkkiä pässejä (niitä, jotka tekevät töitä vankilahallinnolle – AN) ja vasikoita. Joka askeleesi rekisteröidään. Älä usko sanaakaan. Jos minä sanon kyllä, se tarkoittaa ei ja päinvastoin. 


Hän lähti. 


– No johan on, tokaisin ja raavin päätäni. Mitään muuta en ollut odottanutkaan. Mutta mies näytti ottaneen todellisen riskin sanoessaan tuon kaiken minulle. 


– No johan on, lausahdin toistamiseen, kun asianajaja kertoi minulle tänään, että Nariman ja muut vankisiirtola nro 2:n entiset vangit ovat antaneet haastattelun pitkään filmiin (@tvrain). Dokumentti kertoo vankisiirtolani tapahtumista. 


Minulla on todellakin ”vankila vankilassa”. Elän eristyksissä. En tiedä juuri mitään muuta kuin sen, mikä koskee itseäni. 


Joidenkin asioiden takia olen lähes sokissa. Minua järkyttää esimerkiksi se, että parturi hakattiin, koska hän oli keskustellut kanssani. Vaihdoimme vain pari sanaa. Olen miettinyt, minne hän on kadonnut.  


Joillekin jutuille nauran. On käynyt ilmi, että tuberkuloosipotilas viereisellä laverilla oli teatteria. Tarkoitus oli pelästyttää minut. Ha-ha. Muistan sen hetken erinomaisesti. Minulle sanottiin: ”Hänellä on aktiivinen tubi. Välttyisitpä tartunnalta.” Ajattelin: ”Ei tuo ole mitään Novitšokin jälkeen. Kun ei vain häiritsisi unta yskällään.”


Ymmärsin, että suunnilleen tällaista olisi tulossa. Älkää unohtako, että nuorempi veljeni, Oleg, istui kolme ja puoli vuotta tämän samaisen jutun takia. En ole tipahtanut kuusta. Tiedän, miten hommat on maassamme hoidettu. 


On selvää, että Putin on järjestänyt kaiken. Tämä on henkisesti sairaan ihmisen käsialaa, miehen joka on juopunut vallasta. Kiistatta on nähtävissä vakavia ongelmia, jotka liittyvät ajattelun jämähtämiseen seksuaaliseen suuntautumiseen. 

 

Tämän voi vahvistaa jokainen, jolla on edes vähäinen käsitys Venäjän vankilajärjestelmästä. Täällä on kameroita, joista kuva välittyy vankisiirtolan päivystäjän lisäksi vankilahallinnolle ja Moskovaan. Minulle ei voida antaa villasukkia varastosta sopimatta asiasta Moskovan kanssa. 


Putinin turvallisuusneuvostossa on tutkittu kalsareideni kuvaa ja pohdittu, miten olisi parasta sivellä sepalus Novitšokilla. Toivottavasti samoin raportoidaan salaisia tietoja, jotka kamera tallentaa vankisiirtolan kakkosparakin vessasta. 


Miksi en ole kirjoittanut tästä?


Luulen, että muutenkin riittää uutisia vankilaelämästä. Minulla on paljon helpompaa kuin toisilla. Täällä on tärkeintä olla provosoitumatta. 


Älkää olko huolissanne vuokseni. Otan itse selvän kaikesta. Minua kiinnostaa enemmän järjestää teidän kanssanne Älykästä äänestämistä kuin valittaa vankilaoloista. Venäjällä pitää puhua vankiloista yleisesti eikä minun kannaltani. Laittomuudet, murhat ja epäinhimilliset fasistiset kidutukset ovat olleet jo kauan sääntö. Toistan vielä: minulla on paljon helpompaa kuin monilla muilla. 


Katsokaa haastattelu (linkki on tarinassani). Se lisää tietoa Kremlin vallanpitäjien iljettävyydestä. 


Narimanin kanssa olimme myöhemminkin tekemisissä: milloin minä iskin hänelle silmää, milloin hän näytti minulle salavihkaa nyrkkiä. Se tuki minua kovasti varsinkin silloin, kun syömälakko oli pahimmillaan.


Nariman, puidaan tänään yhdessä nyrkkiä. Kiitos, veli. 


Julkaistu Aleksei Navalnyin Instagram-tilillä (@navalny) 8.11.2021

Suomentanut Päivi Kremenenko

< 32 Kohtalokas kädenpuristus   29.10.2021  ----- 34 Odottajan ajanlasku   18.11.2021  >